Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lesbous. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lesbous. Näytä kaikki tekstit

25.9.2010

Merkityksellinen päivä

Olen jo muutaman viikon ihmetellyt, miksi minulla ei ole todella kivaa, oikeasti elävästi hauskaa ja mukavaa. Tänään on. Kävin 45 min hieronnassa, kulmien ja ripsien värjäyksessä ja jalkahoidossa. Valittelin, että on ollut hieman vaikeaa rentoutua ja stressiäkin ja tuntuu että selässä ei veri kulje. Hieroja sanoi huomaavansa sen. Veri alkoit taas kiertää.

Juttelimme koko ihanien hoitojen ajan, välillä hiljaakin ollen. Pohdimme elämää ja toistemme ja omiemme yritysten asioita. Ideoimme ja nauroimme. Voi miten teki hyvää.

Sitten elokuviin. Ehdin juuri Kinopalatsissa alkaneesseen The kids are all right -elokuvaan. Aivan upea elokuva. Kaikki päähenkilöt niin rakastettavia, keskeneräisiä ja elokuvassa kasvavia. En ole pitkään aikaan itkenyt niin vapauttavasti. Sain pyyhkiä kyyneleitä moneen kertaan. Lopun puhe, Marriage is difficult... fuckin maraton.., sen aiheutti. Se että pääpariskunta on lesboja, viritti jo valmiiksi sellaiselle hyvälle katsomistasolle.

Elokuvan jälkeen tuntui kotibussiin hyppääminen väkivallalta ja nälkäkin oli. Kävin Kaisaniemenkadun Iguanassa syömässä nachokset ja juomassa oluen. Sitten olin valmis tulemaan kotiin.

Tämä päivä tuntui, syvältä. Ihanaa.

Ps. Kauneushoitola on Fleminginkadulla: Felicite.

13.8.2010

Kaksi kirjaa

Olen juuri lukenut kaksi kirjaa.
Ensin luin tämän: Njörður P. Njarðvík: Kohtaloonsa tuomitut. Suom. Juha Peura - Otava, 1985. Alkuteos: Dauðamenn.
Ei vienyt mennessään, kun lopetin, tuntui kuin olisi lukenut uutisen hesarista: Kaksi miestä tuomittu kuolemaan noituudesta epäiltynä. Mutta maisema tulee tutuksi. Hienosti päästään miesten pään ja ihon sisälle.
Auttamatta tuli mieleen pohdinnat siitä, kuinka henkilöt, joilla on valtaa voivat sitä myös käyttää väärin. Rankkaa. Samoin siitä, että joskus jotkut ihmiset tyhmyyttään, ajattelemattomuuttaan toimivat niin, että heistä aletaan uskoa kaikkea pahaa.

Toinen kirja olikin sitten odotetumpi ja antoisampi: Alison Bechdel: Hautuukoti. Tragikoominen perheeni. Suomennos Taina Aarne. Like.
Lepakkoelämää ja Lepakkoelämää 2 on luettu. Tämä oli yllättäen omaelämänkerta lapsuudesta ja nuoruudesta. Sitä koomista osuutta en tunnistanut. Kirja on minusta ennen kaikkea traaginen. Edes lopussa ei tule vapautusta. Olisin toivonut Alisonin olevan jossain vaiheessa oikeasti pidemmän aikaa onnellinen, tasapainossa itsensä ja ympäristön kanssa. Alisonin jatkuva pohdinta on kuitenkin kiehtovaa ja tunnistettavaa.
Lukukokemus oli riemastuttava. Kirja sarjakuvana. Kovakantinen. Ehkä se pitää lukea aika pian uudelleen. Katsoa kuvat hieman tarkemmin.

7.1.2009

Saavumme Helsinkiin

Karo ei pidä blogiaan vuorovaikutteisena paikkana. Hän pitää sitä "...lähinnä muistilappuna ja ulkoisena muistina."

Ei siinä mitään. Kommentoin sitten tässä.

Karo ihmetteli miesten tapaa istua hajareisin esim. junassa. Samaa olen minäkin miettinyt. Eritoten sitä, että tajuavatko miehet itse, mitä tekevät. Onko siis rasittava tilanvieminen vahinko ja ajattelemattomuus vai jollain tavoin tietoisesti käytettyä vallan tavoittelua?

Samassa tekstissä Karo miettii myös sitä, miksi muut ovat kateelliisia toisen onnesta. Tiettyä pientä hermoilua asia aiheuttaa minussakin. Niin monet lesbot puhuvat siitä kuinka vaikeaa on rakastaa ja ottaa rakkautta vastaan. Niin moni, että hieman jännittää olla julkisesti onnellisesti rakastunut. Näin toki olen. Mutta mitä jos pahat ajatukset vievät onnemme? Ihan vain katkerien ajatusten voimasta, ihmisten sitä tarkoittamatta?

Siitä tulikin mieleeni viime maanantaina Teemalla esitetty espanjalainen elokuva Paholaisen selkäranka. Elokuvassa eletään Espanjan sisällissodan viimeisiä vaiheita v. 1939. 10-vuotias Carlos on joutunut orpokotiin, jossa piilotellaan useita vainottujen lapsia. Kaunis kauhuelokuva. Tässä elokuvassa käsitellään monelta kantilta kateuden, pahuuden ja hyvyyden teemoja. Suosittelen, saat haamuista seuraa.

21.10.2008

Vammaistaiteesta

Kyllä tämä koskee meitä kaikkia: kuka on niin normaali?
Täällä.

20.10.2008

Hauskaa

on seurata tuota kävijäkyselyä. Hitaastihan siihen vastataan, mutta silti. Hlbt-ihmiset ja heterot vuorottelevat johtopaikasta. Puhumattakaan mielenkiintoisesta keskustelusta kommenteissa.

Hauskaa on myös se, että dona tuli täyteen! Siis sivuilla vierailuja. Kiitos ja voikaa hyvin!

16.10.2008

Retki kesään, jos vain maistuu

Tiinan kanssa kirjoitettiin tämä viime kesänä. Teksti oli Voltti-lehden netti-sivuilla.

Juhannus aitiopaikalla

Juhannus on täynnä taikaa. Hakaniemen tori on kaunis ukkoskuuron jälkeen. Torimyyjät ravistelevat sadevettä kojujensa katoilta. Juhannuskoivut kuivattelevat itseään juuri esiin tulleen auringon lämmössä. Ilma tuoksuu raikkaalta ja torin kivetykseltä nouseva vesihöyry saa maiseman näyttämään unenomaiselta taideteokselta.

Tätä näkymää sisääni hengittäen päätän poiketa torille ostoksille ja istahtaa hetkeksi kahvilaan. Tunnelma on liian houkutteleva ohitettavaksi. Pysähdyn tutkimaan juuri esiin kaivettuja uusia perunoita. Koskettelen niitä ja saatan jo tuntea suussani tillin ja uuden sipulin kirpeän maun. Tänään saisin myös maistaa kesän ja juhannuksen raikkauden.

Maksan ostokseni ja vaihdan muutaman kohteliaan sanan perunoita myyvän vanhemman miehen kanssa. Nyt on ihana istua kahvilaan nauttimaan kupillinen kahvia ja lepuuttaa vähän jalkojaan. Seuraan kuin puoliunessa torin elämää. Havahdun seuraamaan katseellani punatukkaista kaunista naista, joka myös on antautunut torin tunnelmalliselle houkutukselle. Varvastossuissaan nainen suunnistaa kalakojulle. Ahaa! Kala-illallinen ennen juhannusrientoihin lähtöä.

Kiinnostuneena tutkailen myös kalakauppiasta. Noin neljäkymmentäviisivuotias tummasilmäinen nainen. Ehkä hieman poikamainen olemukseltaan. Punatukkaisen arvioisin saman ikäiseksi, hän on naisellisempi ja voimakasta eroottisuutta huokuva. Punatukkainen on pukeutunut kesäiseen mekkoon ja mekon kaula-aukosta pilkistävät lilat rintaliivit. Tummasilmäisellä kalakauppiaalla on yllään muovinen esiliina ja jalassaan siniset kumisaappaat. Terästän kuuloani ja yritän seurata heidän keskusteluaan. Äänet kuitenkin hukkuvat torin hälinään joten joudun tyytymään huulilta luku-taitooni, katseiden ja eleiden tulkintaan. Huomaan heidän katseidensa tapaavan toisensa. Niissä on jotain kysyvää ja kaipaavaa. Tunnen oman hengitykseni aavistuksen kiihtyvän kun huomaan heidän käsiensä koskettavan toisiaan. Odotan tilanteen muuttuvan kiihkeäksi, kahden ihmisen intohimoiseksi kohtaamiseksi. Tunnen eläväni tuota hetkeä heidän kanssaan, herkeämatön katseeni hyväilee uhkeita naisia.

Kahvikuppini on tyhjentynyt aivan huomaamatta. Epäröin lähteä noutamaan uutta kupillista, koska joutuisin irrottamaan katseeni noista naisista. En haluaisi menettää hetkeäkään tuosta vatsanpohjaa kutkuttavasta tilanteesta. Olen aitiopaikalla. Toista kupillista maksaessani näen sivusilmällä naisten siirtyvän kojun sivulla olevan tumman vihreän farmariauton luo. Tunnen jo pienen värähdyksen sisälläni. Päätän vaihtaa pöytään, josta koko näkymä tarjoutuu paremmin silmieni eteen.

Tummasilmäinen on riisunut esiliinansa ja kumisaappaat ovat vaihtuneet paljaisiin varpaisiin. Naisten välinen ilmatila on täynnä melkeinpä käsin kosketeltavaa eroottista latausta. Tummasilmäinen avaa auton takaoven ottaen samalla ostoskorin punatukkaisen kädestä. Katsoen punatukkaista kaipaavasti syvälle silmiin hän vetää tämän lähelle itseään. Viimein, ensimmäinen kiihkeä suudelma ja ostoskori putoaa tummatukkaisen kädestä. Vapautunut käsi hivuttautuu punatukkaisen mekon helmoihin ja näen sen hitaasti hyväilevän kiinteitä pakaroita. He vetäytyvät auton uumeniin. Ehdin huomaamaan, että auton takapenkit on kaadettu, varmaankin tavaroiden tieltä. Auton lasit ovat tummennetut, mutta minun ei ole vaikea arvata kuinka tilanne jatkuu: riisuutuminen, hidas tutkiva suudelma, ihon kosketus, vaeltavat kädet ja kosteat onkalot, tuleminen, ihana rentoutuminen. Tunnen halun myös itsessäni syttyvän melkeinpä sietämättömäksi.

Myös vanhempi mies, jolta olen ostanut perunani, havainnoitsee tilannetta. Vilkaisen hämilläni häneen ja tunnen hieman punastuvani. Mies kuitenkin vain hymyilee leveästi ja heilauttaa minulle kättään. Ehkäpä hän on elämänsä aikana nähnyt kummempaakin kuin kahden naisen välisen halun syttymisen.

Ympäröivästä hälinästä huolimatta mieleni on hiljainen. Tovin kuluttua auton ovi avautuu ja punatukkainen astuu ulos autosta. Kasvot tyytyväisyyden punaa loistaen hän sytyttää sikarin ja lähtee kävelemään kohti kaupunkia. Varastossuista lähtevä ääni on kuin taputusta, suosionosoitus, joka siivittää onnellisen naisen matkaa. Menee vielä muutama hetki ja myös tummasilmäinen astuu takaisin auringonpaisteeseen. Hän juoksahtaa kojulleen ja pukee rauhallisesti muovisen esiliinansa ylleen. Paljaat varpaan piiloutuvat jälleen punaisiin kumisaappaisiin. Tori on kuivunut sateen jäljiltä, mutta punatukkainen ja tummasilmäinen varmasti tuntevat vielä kosteuden kehoissaan.

Torin hälinä palautuu jälleen tietoisuuteeni. Huumaantuneena jätän kahvilan aitiopaikan ja lähden suunnistamaan kohti bussipysäkkiä. Huomaan puristaneeni pahvisen kahvikupin kasaan ja kuumaa kahvia valuneen housuilleni. Naurahdan itselleni: tunnelma taisi olla kuumempi kuin kahvi, koska en tuntenut kahvin valumista. Ostan vielä koivunoksia. Ne tuoksuvat raikkaalta: juhannukselta ja naisen iholta. Vetäisen viimeiset sauhut sikaristani kun bussi kaartaa pysäkille.

29.9.2008

Kävijäkysely


26.9.2008

Sateenkaarimenoja Helsingissä

Tässä joitain tapahtumia omaa napaa katsellen valittuja, suosittelen.

Sateenkaarikahvila tänään pe 26.9. klo 18–22 Myötämäessä Siltasaarenkadulla rinteessä. Sateenkaarikahvila on avoinna joka toinen perjantai. Kahvilaherkkuja halvalla hyvässä seurassa, lehtiä, netti jne. Kahvilaa hoidetaan vapaaehtoisvoimin. Minun vuoroni on 24.10. Sateenkaarikahvila.

Bi-naisten kahvila Naisasialiitto Unionin tiloissa Bulevardilla kerran kuussa keskiviikkona klo 18–20 tai pitempäänkin: 1.10., 5.11. ja 3.12. Naisunioni.

Hehku-bileet DTM:ssa la 25.10., ?.11. ja ke 31.12. Oho, nehän on Uuden vuoden bileet! Hehku.

24.9.2008

Sylin lämmöstä

Miten onkaan ihanaa herätä aamuisin oman rakkaan viereltä. Suloisesti leijuva sylin lämpöisyys hurmaa heräävän mielen täydellisesti.

Tuoksu on aivan mieletön. Sitä on lähes mahdoton kuvailla. Tavallaan ei tuoksu miltään, mutta toisaalta ympärillä on pilvenä kiehtova, kutitteleva ihon, unien, hiusten, niskan ja vuodevaatteiden hidas tuoksu.

Vielä unen puolella käsi tavoittelee toisen kehoa, ensimmäinen heräävä aisti ja ajatus: sylimme sopivat niin ihanasti yhteen. Käsi sujahtaa vatsan päälle pehmeään, rintojen alle. Tule lähemmäksi. Raukeaa varovaista kiehnäystä.

Suudelma. Huomenta rakkaani.