Kyllä tämä koskee meitä kaikkia: kuka on niin normaali?
Täällä.
Annetaan ystävien olla läsnä ilon ja surun hetkinä. Otetaan elämä vastaan juuri sellaisena, kuin se tulee. Hetki hetkeltä, tunne tunteelta, ihminen ihmiseltä.
Blogiarkisto
- joulukuuta (1)
- lokakuuta (1)
- elokuuta (2)
- heinäkuuta (2)
- kesäkuuta (2)
- toukokuuta (2)
- helmikuuta (2)
- marraskuuta (1)
- lokakuuta (1)
- syyskuuta (1)
- helmikuuta (1)
- tammikuuta (3)
- joulukuuta (1)
- marraskuuta (1)
- lokakuuta (1)
- syyskuuta (2)
- elokuuta (5)
- heinäkuuta (2)
- toukokuuta (1)
- huhtikuuta (1)
- tammikuuta (3)
- joulukuuta (8)
- marraskuuta (7)
- lokakuuta (10)
- syyskuuta (9)
- elokuuta (8)
- heinäkuuta (2)
Tunnisteet
- Ei alkoholia kiitos (2)
- Elokuvat (1)
- Elämä (18)
- Jakomäki (4)
- Kirjallisuus kirjoittaminen (5)
- Kissat (4)
- Kohtalo (2)
- Kuvat muiden (6)
- kuvat omat (14)
- Kysely (4)
- Lesbous (9)
- Matkat (1)
- Minä ja muut (4)
- Rakkaus (3)
- Sikarit (3)
- Tapahtumat (8)
- Teatteri (1)
- Testit (1)
- Tiskaaminen (3)
- Tupakkalaki (1)
- unet (1)
- Vapaaehtoistyö (6)
- Vartiosaari (5)
- Viihde (8)
Kohtaamisia 11
Joskus ahdistaa kovaa ja itsetunto on nollilla. Olo on epätoivoinen ja tuntee itsensä typeräksi ja yksinäiseksi. Silloin lohduttavat nettiystävät. Voi ajatella häntäkin, sydämellistä, tukevaa ja ilahduttavaa keskustelukaveria. Tai toista, joka kaipaa viestiäni. Vaikka ei ole tavattu, ystävyys tai ainakin tuttuus tuntuu todelliselta.
Kun ahdistus menee ohi, voi heille antaa jotain, ehkä heidän heikkoina hetkinään. Ja voi kertoa, että kiitos siitä että olet olemassa. Olet hieno ihminen ja tykkään sinusta.
Kun ahdistus menee ohi, voi heille antaa jotain, ehkä heidän heikkoina hetkinään. Ja voi kertoa, että kiitos siitä että olet olemassa. Olet hieno ihminen ja tykkään sinusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti