Kylmä nainen ja lammaspata

Olen noin kahden viikon ajan ostanut aamuisin lounaani Hakaniemen hallista, kotikeittiöstä torin puoleisen toisen sisäänkäynnin kohdalla. Olen ihastunut kalatarjonnasta. Erityisen ihastunut olen lampaanjauheliha-sieni-perunapataan.

Minua on palvellut useampi henkilö, mutta useinmiten nainen, joka kerran joutui kaivamaan setelini tiskin alta. Tuulahdus avautuneesta ovesta lennätti rahan hankalaan paikkaan. Tämä nainen on kylmän oloinen ja vähän myrtsikin. Erikoista. Ehkä hänellä on paljon huolia, ehkä hän on paikan omistaja. On hän pikkuisen säännöllisten käyntieni myötä lämmennyt. En ole varma olenko nähnyt hymyä vielä, mutta kuitenkin. Minä mietin, kun ostokseni tekee vain 5,20, että ostinko liian vähän. Ehkä en hänen mielestään ole hyvä asiakas ja siksi häntä harmittaa. No, olen kerran ostanut annoksen, joka maksoi 12 euroa. Siitä jäi vajaa puolet syömättä.

Lampaanjauheliha-sieni-perunapata on ihanaa. Kun sen ottaa mikrosta, on rasva kastikkeena annoksen ympärillä. Olo on nautinnollinen: reilusti rasvaista ruokaa ja minä syön sen, hih. Maku on upea, muusi kotitekoista eikä lampaan villan makua ollenkaan. Sieniäkään en tosiasiassa maista, mutta niiden varret törröttävät aina välillä muhennoksen pinnasta. Kun on syönyt, ei tarvitse huulirasvaa.

Kesällä varmasti siirryn taas Marian myymälän asiakkaaksi; salaattia, salaattia ja salaattia. Mutta nyt maistuu hyvä pataruoka.

Keittion ikkuna

Kauneutta on nähtävä niissä asioissa, jotka koskettavat omaa elämää. Jakomäellä on ikävä maine. Minä näen sielläkin kauneutta. En osannut päättää, kumpi kuvista oli parempi, joten tässä molemmat. Näkymä keittiön ikkunasta, olkaa hyvä.

Kiva ilta

Uudenvuoden ilta ja yö meni yllättäen baareissa. Koko päivän valittelin tutuille sitä, ettei ole mitään tapahtumassa; töistä kotiin joudun menemään. Sitten yllättäen yksi vanha tuttu ehdotti oluelle menoa ja sehän olikin menoa sitten. Ensin Nallessa (pari homppelipoikaa risti meidät Fridaksi ja Agnethaksi, kaveri on vaalea ja minä punapää, heistä tuli kohta Benny ja Björn), sitten Bullmanissa söin pihvin (ja juteltiin taas yhden homoparin kanssa, toinen heistä on kultakauppias ja heillä oli juustot kotona lämpiämässä ravintolavisiitin ajan) ja sitten kuuntelin Populuksessa kun ihmiset lauloivat karaokea. Itse en laula kun menee tasaisen tappavasti nuotin vierestä. Yhdeksän maissa lähdin Kaisaniemeen naistenjuhlaan ja siellä oli tuttuja, en joutunut yksin haahuilemaan.

Puolen yön jälkeen paluumatka vasta tunnelmallinen olikin, bussi aivan tupaten täynnä. Kuski karjui että kaikki taaemmaksi ja takaosasto karjui takaisin että ei pääse (olisi päässyt, mutta känniläiset eivät osanneet/jaksaneet), eräs nuori nainen pohti kovaan ääneen jollekin puhelimessa, että taidat olla pillua vaan vailla, osa matkustajista hihitteli pitkin matkaa, osa viritteli laulua ja loput haukotteli naama väärällään.