Avoimuudesta

Olen miettinyt jo jonkin aikaa, kuinka avoin eri palstoilla netissä voisin olla. Että kuinka tärkeää on esim. suojata itseä niin, että ei laita omaa kuvaansa näkyviin. Tänään tapahtui jotain sellaista, mikä vauhditti päätöksen tekemistä.

Kauppaan tuli naisasiakas ostamaan sätkäkonetta ja sätkäpaperia. Hän kertoi lähettävänsä ne ystävättärelleen postitse. Sitten hän kertoi, että tälle ystävättärelle on annettu pari viikkoa sitten kuusi viikkoa elinaikaa. Ei koskaan kipeä, sitten agressiivinen syöpä. Kuulin elävän kuvauksen henkilöstä, joka laihtuu niin ettei kehossa ole enää rasvaa eikä lihaksia. Nyt on jo alkanut nesteen kertyminen. Kuulema lopun alun merkki.

Tällä sairastuneella on ystäväjoukko joka lähettelee paketteja ja soittaa päivittäin. Kuulin, että sairastunut jaksaa viljellä huumoria itkujen välillä.

Tätä oli vaikea kuunnella. Asiakas kertoi, että kun hän kuuli asiasta, hän yritti mielessään kuvitella, miltä tuntuisi itse saada sellaisia uutisia lääkäriltä. Yhdessä pohdimme, että melkein ei uskalla ajatellakaan asiaa, ainakaan loppuun saakka.

Ja miten tämä sydäntä raastava tarina vaikutti? Elää täytyy, luottaa itseen ja elämään ja iloita ja nauttia. Joka päivä. Päivät voivat päättyä koska tahansa. Siis vaikka pelottaa, miten tulee hyväksytyksi kun joskus tekee tyhmyyksiä, joita kaikkien ei haluaisi tietävän. Ja kun tietää, että on ihmisiä jotka oikeasti tykkäävät minusta. Ja kun tiedän itse, että olen joskus villi mutta yleensä hyväntahtoinen ihminen. Niin pelätä ei saa.

Pelätä ei kannata.