23.1.2009
22.1.2009
7.1.2009
Saavumme Helsinkiin
Karo ei pidä blogiaan vuorovaikutteisena paikkana. Hän pitää sitä "...lähinnä muistilappuna ja ulkoisena muistina."
Ei siinä mitään. Kommentoin sitten tässä.
Karo ihmetteli miesten tapaa istua hajareisin esim. junassa. Samaa olen minäkin miettinyt. Eritoten sitä, että tajuavatko miehet itse, mitä tekevät. Onko siis rasittava tilanvieminen vahinko ja ajattelemattomuus vai jollain tavoin tietoisesti käytettyä vallan tavoittelua?
Samassa tekstissä Karo miettii myös sitä, miksi muut ovat kateelliisia toisen onnesta. Tiettyä pientä hermoilua asia aiheuttaa minussakin. Niin monet lesbot puhuvat siitä kuinka vaikeaa on rakastaa ja ottaa rakkautta vastaan. Niin moni, että hieman jännittää olla julkisesti onnellisesti rakastunut. Näin toki olen. Mutta mitä jos pahat ajatukset vievät onnemme? Ihan vain katkerien ajatusten voimasta, ihmisten sitä tarkoittamatta?
Siitä tulikin mieleeni viime maanantaina Teemalla esitetty espanjalainen elokuva Paholaisen selkäranka. Elokuvassa eletään Espanjan sisällissodan viimeisiä vaiheita v. 1939. 10-vuotias Carlos on joutunut orpokotiin, jossa piilotellaan useita vainottujen lapsia. Kaunis kauhuelokuva. Tässä elokuvassa käsitellään monelta kantilta kateuden, pahuuden ja hyvyyden teemoja. Suosittelen, saat haamuista seuraa.
Ei siinä mitään. Kommentoin sitten tässä.
Karo ihmetteli miesten tapaa istua hajareisin esim. junassa. Samaa olen minäkin miettinyt. Eritoten sitä, että tajuavatko miehet itse, mitä tekevät. Onko siis rasittava tilanvieminen vahinko ja ajattelemattomuus vai jollain tavoin tietoisesti käytettyä vallan tavoittelua?
Samassa tekstissä Karo miettii myös sitä, miksi muut ovat kateelliisia toisen onnesta. Tiettyä pientä hermoilua asia aiheuttaa minussakin. Niin monet lesbot puhuvat siitä kuinka vaikeaa on rakastaa ja ottaa rakkautta vastaan. Niin moni, että hieman jännittää olla julkisesti onnellisesti rakastunut. Näin toki olen. Mutta mitä jos pahat ajatukset vievät onnemme? Ihan vain katkerien ajatusten voimasta, ihmisten sitä tarkoittamatta?
Siitä tulikin mieleeni viime maanantaina Teemalla esitetty espanjalainen elokuva Paholaisen selkäranka. Elokuvassa eletään Espanjan sisällissodan viimeisiä vaiheita v. 1939. 10-vuotias Carlos on joutunut orpokotiin, jossa piilotellaan useita vainottujen lapsia. Kaunis kauhuelokuva. Tässä elokuvassa käsitellään monelta kantilta kateuden, pahuuden ja hyvyyden teemoja. Suosittelen, saat haamuista seuraa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
