7.1.2009

Saavumme Helsinkiin

Karo ei pidä blogiaan vuorovaikutteisena paikkana. Hän pitää sitä "...lähinnä muistilappuna ja ulkoisena muistina."

Ei siinä mitään. Kommentoin sitten tässä.

Karo ihmetteli miesten tapaa istua hajareisin esim. junassa. Samaa olen minäkin miettinyt. Eritoten sitä, että tajuavatko miehet itse, mitä tekevät. Onko siis rasittava tilanvieminen vahinko ja ajattelemattomuus vai jollain tavoin tietoisesti käytettyä vallan tavoittelua?

Samassa tekstissä Karo miettii myös sitä, miksi muut ovat kateelliisia toisen onnesta. Tiettyä pientä hermoilua asia aiheuttaa minussakin. Niin monet lesbot puhuvat siitä kuinka vaikeaa on rakastaa ja ottaa rakkautta vastaan. Niin moni, että hieman jännittää olla julkisesti onnellisesti rakastunut. Näin toki olen. Mutta mitä jos pahat ajatukset vievät onnemme? Ihan vain katkerien ajatusten voimasta, ihmisten sitä tarkoittamatta?

Siitä tulikin mieleeni viime maanantaina Teemalla esitetty espanjalainen elokuva Paholaisen selkäranka. Elokuvassa eletään Espanjan sisällissodan viimeisiä vaiheita v. 1939. 10-vuotias Carlos on joutunut orpokotiin, jossa piilotellaan useita vainottujen lapsia. Kaunis kauhuelokuva. Tässä elokuvassa käsitellään monelta kantilta kateuden, pahuuden ja hyvyyden teemoja. Suosittelen, saat haamuista seuraa.

2 kommenttia:

Karo kirjoitti...

Moikka

Tarkoitin tuolla kommentilla, että koska en kirjoita kovin anonyymisti, haluan pitää perinteiset päiväkirjavuodatukset paperiversiolla, blogi toimii minulle lähinnä kommentointialustana.

Mutta sun pitää kirjoittaa paljon ja vielä enemmän, sulla on hienoja tekstejä ja ajatuksia.

K.

antaudu kirjoitti...

Heippuli!

Niin juuri, hyvin toimii blogi tässäkin merkityksessä. Oletko miettinyt, miksi julkaiset kirjoitukset? Verrattuna siis siihen, että päiväkirjaa voi pitää vain itselleen.

Kiitos kannustuksesta. Olen pohtinut mm. kuvapäiväkirjaa, mutta en siinäkään varmasti pääsisi jokapäiväiseen tahtiin. On ehkä niin, että energian suuntaaminen määrittää nyt aktiivisuuden kuten myös laitevaatimukset.

Se myös mietityttää, että onko blogi oikea tai järkevä foorumi. Mutta helppo se ainakin on

Sinun ajatukset ja huomiot ovat mielenkiintoisia ja ilahduttavia! Anna mennä!