Se on kamala tunne. Kun luulee, että on ainoa.
Eilen illalla alkoi vammaisen lapsen tai erityislapsen yksinhuoltajien ryhmä. Eikä todellakaan oltu ainoita: meitä oli 9 ja yksi on vielä tulossa. Kun elämä on liian rankkaa, pitäisi aina olla lähellä joku joka on kokenut saman, joka ymmärtää kulmakarvan asennosta, miltä tuntuu.
Ryhmä kokoontuu viiden kuukauden ajan kerran kuussa. Asiat ovat tunteita herättäviä ja me vetäjät vielä vähän kokemattomia. Mutta uskon, että tästä hyvä tulee ja ehkä meistä tulee ystäviä ryhmän jälkeen. Ainakin joistakin meistä.
Koen kaikkien kohtalot syvällä sydämessäni. Elämän tämä vaihe on niin rankka, että ihminen on elossa juuri ja juuri, levosta haaveillen, vapisten. Ei kutsuta kylään, kun on niin vaikea lapsi, ystävät jättävät järkyttyneinä, lasten isät katoavat, lapsen vaikeuksien hyväksyminen vie energiaa, liian järkyttävää on silloin, kun lapsi ei saa sitä apua, mitä hän tarvitsee, miten kullakin. Ole siinä sitten kokonainen ja yritä tykätä elämästä.
Eräs ryhmäläinen, jonka lapsi on vielä aika pieni ja saamassa vammadiagnoosin, sanoi, että hän ei missään tapauksessa halua väsyä. Ettei vain joutuisi luopumaan, kun on kuullut näitä tarinoita. Niin, minulle kävi juuri näin. Voimat loppuivat kertalaakista. Ehkä kerron siitä ryhmässä myöhemmin.
31.10.2008
28.10.2008
Valittiin
Niin siinä kävi, valinta tehtiin sujuvasti ja olen nyt johtokunnan jäsen. Jopa innostuin hieman, mielenkiintoista. Muita vapaaehtoistöitä täytyy jättää pois ja keskittyä tähän. Hyvä niin.
************************************
Minua on pyydetty erään yhdistyksen hallitukseen. Tänä iltana on syyskokous. Lupasin mennä yrittämään. Valituksi tuleminen edellyttää tietenkin kokouksen osanottajien päätöstä, ei minun, eikä nykyisen hallituksen.
Yllättävä vaikeaa tehdä valintoja. Missä vapaaehtoistyössä minun panoksestani olisi eniten hyötyä? Miten saan aikani riittämään? Pitäisikö mieluummin satsata itseensä eikä muihin?
Kerron huomenna, miten kävi
************************************
Minua on pyydetty erään yhdistyksen hallitukseen. Tänä iltana on syyskokous. Lupasin mennä yrittämään. Valituksi tuleminen edellyttää tietenkin kokouksen osanottajien päätöstä, ei minun, eikä nykyisen hallituksen.
Yllättävä vaikeaa tehdä valintoja. Missä vapaaehtoistyössä minun panoksestani olisi eniten hyötyä? Miten saan aikani riittämään? Pitäisikö mieluummin satsata itseensä eikä muihin?
Kerron huomenna, miten kävi
21.10.2008
20.10.2008
Hauskaa
on seurata tuota kävijäkyselyä. Hitaastihan siihen vastataan, mutta silti. Hlbt-ihmiset ja heterot vuorottelevat johtopaikasta. Puhumattakaan mielenkiintoisesta keskustelusta kommenteissa.
Hauskaa on myös se, että dona tuli täyteen! Siis sivuilla vierailuja. Kiitos ja voikaa hyvin!
Hauskaa on myös se, että dona tuli täyteen! Siis sivuilla vierailuja. Kiitos ja voikaa hyvin!
17.10.2008
Jätä kuntosali väliin 1.11.
Ystäväni muuttaa lauantaina 1.11. Viikinmäestä Hertoniemeen. Painavampia tavaroita kantamaaan etsitään auttavaisia ihmisiä. Viestittele minulle, jos auttaminen on ilosi ja kaipaat elämääsi vaihtelua.
16.10.2008
Retki kesään, jos vain maistuu
Tiinan kanssa kirjoitettiin tämä viime kesänä. Teksti oli Voltti-lehden netti-sivuilla.
Juhannus aitiopaikalla
Juhannus on täynnä taikaa. Hakaniemen tori on kaunis ukkoskuuron jälkeen. Torimyyjät ravistelevat sadevettä kojujensa katoilta. Juhannuskoivut kuivattelevat itseään juuri esiin tulleen auringon lämmössä. Ilma tuoksuu raikkaalta ja torin kivetykseltä nouseva vesihöyry saa maiseman näyttämään unenomaiselta taideteokselta.
Tätä näkymää sisääni hengittäen päätän poiketa torille ostoksille ja istahtaa hetkeksi kahvilaan. Tunnelma on liian houkutteleva ohitettavaksi. Pysähdyn tutkimaan juuri esiin kaivettuja uusia perunoita. Koskettelen niitä ja saatan jo tuntea suussani tillin ja uuden sipulin kirpeän maun. Tänään saisin myös maistaa kesän ja juhannuksen raikkauden.
Maksan ostokseni ja vaihdan muutaman kohteliaan sanan perunoita myyvän vanhemman miehen kanssa. Nyt on ihana istua kahvilaan nauttimaan kupillinen kahvia ja lepuuttaa vähän jalkojaan. Seuraan kuin puoliunessa torin elämää. Havahdun seuraamaan katseellani punatukkaista kaunista naista, joka myös on antautunut torin tunnelmalliselle houkutukselle. Varvastossuissaan nainen suunnistaa kalakojulle. Ahaa! Kala-illallinen ennen juhannusrientoihin lähtöä.
Kiinnostuneena tutkailen myös kalakauppiasta. Noin neljäkymmentäviisivuotias tummasilmäinen nainen. Ehkä hieman poikamainen olemukseltaan. Punatukkaisen arvioisin saman ikäiseksi, hän on naisellisempi ja voimakasta eroottisuutta huokuva. Punatukkainen on pukeutunut kesäiseen mekkoon ja mekon kaula-aukosta pilkistävät lilat rintaliivit. Tummasilmäisellä kalakauppiaalla on yllään muovinen esiliina ja jalassaan siniset kumisaappaat. Terästän kuuloani ja yritän seurata heidän keskusteluaan. Äänet kuitenkin hukkuvat torin hälinään joten joudun tyytymään huulilta luku-taitooni, katseiden ja eleiden tulkintaan. Huomaan heidän katseidensa tapaavan toisensa. Niissä on jotain kysyvää ja kaipaavaa. Tunnen oman hengitykseni aavistuksen kiihtyvän kun huomaan heidän käsiensä koskettavan toisiaan. Odotan tilanteen muuttuvan kiihkeäksi, kahden ihmisen intohimoiseksi kohtaamiseksi. Tunnen eläväni tuota hetkeä heidän kanssaan, herkeämatön katseeni hyväilee uhkeita naisia.
Kahvikuppini on tyhjentynyt aivan huomaamatta. Epäröin lähteä noutamaan uutta kupillista, koska joutuisin irrottamaan katseeni noista naisista. En haluaisi menettää hetkeäkään tuosta vatsanpohjaa kutkuttavasta tilanteesta. Olen aitiopaikalla. Toista kupillista maksaessani näen sivusilmällä naisten siirtyvän kojun sivulla olevan tumman vihreän farmariauton luo. Tunnen jo pienen värähdyksen sisälläni. Päätän vaihtaa pöytään, josta koko näkymä tarjoutuu paremmin silmieni eteen.
Tummasilmäinen on riisunut esiliinansa ja kumisaappaat ovat vaihtuneet paljaisiin varpaisiin. Naisten välinen ilmatila on täynnä melkeinpä käsin kosketeltavaa eroottista latausta. Tummasilmäinen avaa auton takaoven ottaen samalla ostoskorin punatukkaisen kädestä. Katsoen punatukkaista kaipaavasti syvälle silmiin hän vetää tämän lähelle itseään. Viimein, ensimmäinen kiihkeä suudelma ja ostoskori putoaa tummatukkaisen kädestä. Vapautunut käsi hivuttautuu punatukkaisen mekon helmoihin ja näen sen hitaasti hyväilevän kiinteitä pakaroita. He vetäytyvät auton uumeniin. Ehdin huomaamaan, että auton takapenkit on kaadettu, varmaankin tavaroiden tieltä. Auton lasit ovat tummennetut, mutta minun ei ole vaikea arvata kuinka tilanne jatkuu: riisuutuminen, hidas tutkiva suudelma, ihon kosketus, vaeltavat kädet ja kosteat onkalot, tuleminen, ihana rentoutuminen. Tunnen halun myös itsessäni syttyvän melkeinpä sietämättömäksi.
Myös vanhempi mies, jolta olen ostanut perunani, havainnoitsee tilannetta. Vilkaisen hämilläni häneen ja tunnen hieman punastuvani. Mies kuitenkin vain hymyilee leveästi ja heilauttaa minulle kättään. Ehkäpä hän on elämänsä aikana nähnyt kummempaakin kuin kahden naisen välisen halun syttymisen.
Ympäröivästä hälinästä huolimatta mieleni on hiljainen. Tovin kuluttua auton ovi avautuu ja punatukkainen astuu ulos autosta. Kasvot tyytyväisyyden punaa loistaen hän sytyttää sikarin ja lähtee kävelemään kohti kaupunkia. Varastossuista lähtevä ääni on kuin taputusta, suosionosoitus, joka siivittää onnellisen naisen matkaa. Menee vielä muutama hetki ja myös tummasilmäinen astuu takaisin auringonpaisteeseen. Hän juoksahtaa kojulleen ja pukee rauhallisesti muovisen esiliinansa ylleen. Paljaat varpaan piiloutuvat jälleen punaisiin kumisaappaisiin. Tori on kuivunut sateen jäljiltä, mutta punatukkainen ja tummasilmäinen varmasti tuntevat vielä kosteuden kehoissaan.
Torin hälinä palautuu jälleen tietoisuuteeni. Huumaantuneena jätän kahvilan aitiopaikan ja lähden suunnistamaan kohti bussipysäkkiä. Huomaan puristaneeni pahvisen kahvikupin kasaan ja kuumaa kahvia valuneen housuilleni. Naurahdan itselleni: tunnelma taisi olla kuumempi kuin kahvi, koska en tuntenut kahvin valumista. Ostan vielä koivunoksia. Ne tuoksuvat raikkaalta: juhannukselta ja naisen iholta. Vetäisen viimeiset sauhut sikaristani kun bussi kaartaa pysäkille.
Juhannus aitiopaikalla
Juhannus on täynnä taikaa. Hakaniemen tori on kaunis ukkoskuuron jälkeen. Torimyyjät ravistelevat sadevettä kojujensa katoilta. Juhannuskoivut kuivattelevat itseään juuri esiin tulleen auringon lämmössä. Ilma tuoksuu raikkaalta ja torin kivetykseltä nouseva vesihöyry saa maiseman näyttämään unenomaiselta taideteokselta.
Tätä näkymää sisääni hengittäen päätän poiketa torille ostoksille ja istahtaa hetkeksi kahvilaan. Tunnelma on liian houkutteleva ohitettavaksi. Pysähdyn tutkimaan juuri esiin kaivettuja uusia perunoita. Koskettelen niitä ja saatan jo tuntea suussani tillin ja uuden sipulin kirpeän maun. Tänään saisin myös maistaa kesän ja juhannuksen raikkauden.
Maksan ostokseni ja vaihdan muutaman kohteliaan sanan perunoita myyvän vanhemman miehen kanssa. Nyt on ihana istua kahvilaan nauttimaan kupillinen kahvia ja lepuuttaa vähän jalkojaan. Seuraan kuin puoliunessa torin elämää. Havahdun seuraamaan katseellani punatukkaista kaunista naista, joka myös on antautunut torin tunnelmalliselle houkutukselle. Varvastossuissaan nainen suunnistaa kalakojulle. Ahaa! Kala-illallinen ennen juhannusrientoihin lähtöä.
Kiinnostuneena tutkailen myös kalakauppiasta. Noin neljäkymmentäviisivuotias tummasilmäinen nainen. Ehkä hieman poikamainen olemukseltaan. Punatukkaisen arvioisin saman ikäiseksi, hän on naisellisempi ja voimakasta eroottisuutta huokuva. Punatukkainen on pukeutunut kesäiseen mekkoon ja mekon kaula-aukosta pilkistävät lilat rintaliivit. Tummasilmäisellä kalakauppiaalla on yllään muovinen esiliina ja jalassaan siniset kumisaappaat. Terästän kuuloani ja yritän seurata heidän keskusteluaan. Äänet kuitenkin hukkuvat torin hälinään joten joudun tyytymään huulilta luku-taitooni, katseiden ja eleiden tulkintaan. Huomaan heidän katseidensa tapaavan toisensa. Niissä on jotain kysyvää ja kaipaavaa. Tunnen oman hengitykseni aavistuksen kiihtyvän kun huomaan heidän käsiensä koskettavan toisiaan. Odotan tilanteen muuttuvan kiihkeäksi, kahden ihmisen intohimoiseksi kohtaamiseksi. Tunnen eläväni tuota hetkeä heidän kanssaan, herkeämatön katseeni hyväilee uhkeita naisia.
Kahvikuppini on tyhjentynyt aivan huomaamatta. Epäröin lähteä noutamaan uutta kupillista, koska joutuisin irrottamaan katseeni noista naisista. En haluaisi menettää hetkeäkään tuosta vatsanpohjaa kutkuttavasta tilanteesta. Olen aitiopaikalla. Toista kupillista maksaessani näen sivusilmällä naisten siirtyvän kojun sivulla olevan tumman vihreän farmariauton luo. Tunnen jo pienen värähdyksen sisälläni. Päätän vaihtaa pöytään, josta koko näkymä tarjoutuu paremmin silmieni eteen.
Tummasilmäinen on riisunut esiliinansa ja kumisaappaat ovat vaihtuneet paljaisiin varpaisiin. Naisten välinen ilmatila on täynnä melkeinpä käsin kosketeltavaa eroottista latausta. Tummasilmäinen avaa auton takaoven ottaen samalla ostoskorin punatukkaisen kädestä. Katsoen punatukkaista kaipaavasti syvälle silmiin hän vetää tämän lähelle itseään. Viimein, ensimmäinen kiihkeä suudelma ja ostoskori putoaa tummatukkaisen kädestä. Vapautunut käsi hivuttautuu punatukkaisen mekon helmoihin ja näen sen hitaasti hyväilevän kiinteitä pakaroita. He vetäytyvät auton uumeniin. Ehdin huomaamaan, että auton takapenkit on kaadettu, varmaankin tavaroiden tieltä. Auton lasit ovat tummennetut, mutta minun ei ole vaikea arvata kuinka tilanne jatkuu: riisuutuminen, hidas tutkiva suudelma, ihon kosketus, vaeltavat kädet ja kosteat onkalot, tuleminen, ihana rentoutuminen. Tunnen halun myös itsessäni syttyvän melkeinpä sietämättömäksi.
Myös vanhempi mies, jolta olen ostanut perunani, havainnoitsee tilannetta. Vilkaisen hämilläni häneen ja tunnen hieman punastuvani. Mies kuitenkin vain hymyilee leveästi ja heilauttaa minulle kättään. Ehkäpä hän on elämänsä aikana nähnyt kummempaakin kuin kahden naisen välisen halun syttymisen.
Ympäröivästä hälinästä huolimatta mieleni on hiljainen. Tovin kuluttua auton ovi avautuu ja punatukkainen astuu ulos autosta. Kasvot tyytyväisyyden punaa loistaen hän sytyttää sikarin ja lähtee kävelemään kohti kaupunkia. Varastossuista lähtevä ääni on kuin taputusta, suosionosoitus, joka siivittää onnellisen naisen matkaa. Menee vielä muutama hetki ja myös tummasilmäinen astuu takaisin auringonpaisteeseen. Hän juoksahtaa kojulleen ja pukee rauhallisesti muovisen esiliinansa ylleen. Paljaat varpaan piiloutuvat jälleen punaisiin kumisaappaisiin. Tori on kuivunut sateen jäljiltä, mutta punatukkainen ja tummasilmäinen varmasti tuntevat vielä kosteuden kehoissaan.
Torin hälinä palautuu jälleen tietoisuuteeni. Huumaantuneena jätän kahvilan aitiopaikan ja lähden suunnistamaan kohti bussipysäkkiä. Huomaan puristaneeni pahvisen kahvikupin kasaan ja kuumaa kahvia valuneen housuilleni. Naurahdan itselleni: tunnelma taisi olla kuumempi kuin kahvi, koska en tuntenut kahvin valumista. Ostan vielä koivunoksia. Ne tuoksuvat raikkaalta: juhannukselta ja naisen iholta. Vetäisen viimeiset sauhut sikaristani kun bussi kaartaa pysäkille.
15.10.2008
Halkean onnesta ja ilosta, ensimmäiset omat kuvat, jes!
Tämä on syyskuinen näkymä parvekkeeltani Kallion ylle. Taivas on aarrearkku.
Kiitos jairola ja Vammaisen vartalon kuvat innostamisesta.
14.10.2008
Vertaistukiryhmä erityislapsen/vammaisen lapsen vanhemmille on täynnä
Kuulin juuri toiselta vetäjältä, että ryhmään on nyt tullut ilmoittautumisia. Hienoa! Olemme olleet niin varmoja, että tällaiselle ryhmälle on tarvetta. Yksinhuoltajatilanne erityislasten kanssa on kovin vaativa ja erityinen.
Tiedottaminen ryhmästä aloitettiin viime tipassa. Tästä syystä ryhmän aloitus siirtyi parilla kuukaudella. Nyt olemme laajentaneet tiedostusta vammajärjestöihin ja sepä tuotti tulosta.
Kun lapsen erityistuen tarve perustuu lievään vammaan tai neurologiseen häiriöön, ei useinkaan pääse yhteiskunnallisen tuen piiriin. Ja kun ei ole kunnan sosiaalitoimen palvelujen piirissä eikä ole omaa järjestöä tukena, on heitä vaikea löytää ja tarjota tukea. Yksin jääminen haasteellisessa elämäntilanteessa on riskialtista eikä kenellekään hyväksi.
Jos sinulla tai tutullasi on vertaistuen tarve kuvatunlaisessa tilanteessa, voit vieläkin olla yhteydessä vaikkapa minuun. Mietimme myös toisen ryhmän perustamista. Ryhmäkoko vertaistukiryhmissä on ihanteellinen kahdeksalla osallistujalla.
Tiedottaminen ryhmästä aloitettiin viime tipassa. Tästä syystä ryhmän aloitus siirtyi parilla kuukaudella. Nyt olemme laajentaneet tiedostusta vammajärjestöihin ja sepä tuotti tulosta.
Kun lapsen erityistuen tarve perustuu lievään vammaan tai neurologiseen häiriöön, ei useinkaan pääse yhteiskunnallisen tuen piiriin. Ja kun ei ole kunnan sosiaalitoimen palvelujen piirissä eikä ole omaa järjestöä tukena, on heitä vaikea löytää ja tarjota tukea. Yksin jääminen haasteellisessa elämäntilanteessa on riskialtista eikä kenellekään hyväksi.
Jos sinulla tai tutullasi on vertaistuen tarve kuvatunlaisessa tilanteessa, voit vieläkin olla yhteydessä vaikkapa minuun. Mietimme myös toisen ryhmän perustamista. Ryhmäkoko vertaistukiryhmissä on ihanteellinen kahdeksalla osallistujalla.
Meille tulee kissoja!
Jos kaikki menee hyvin, eli kissat ovat terveitä, meille muuttaa parin viikon kuluttua kaksi kissaa. Kisut tulevat Helsingin eläinsuojeluyhdistyksestä. Toinen mirreistä on pitkäkarvainen kellansävyinen ja toinen harmaa-musta-raidallinen-pilkullinen. Ikä molemmilla on nuori, sen tarkempaa emme tiedä. Kissat ovat kooltaan pienehköjä ja luonteeltaan arkoja.
Nyt verkotetaan tuuletusikkunoita ja rakennetaan parvekkeen ovien väliin verkko-ovi. Jos saan kameramme toimimaan, tännekin tulee kuvia. Olisi kyllä ihanaa valokuvata pitkästä aikaa...¨
Hesy
Nyt verkotetaan tuuletusikkunoita ja rakennetaan parvekkeen ovien väliin verkko-ovi. Jos saan kameramme toimimaan, tännekin tulee kuvia. Olisi kyllä ihanaa valokuvata pitkästä aikaa...¨
Hesy
7.10.2008
Uusi kuva
Vaihdoin profiilin kuvan. Kuvassa ovat käteni ottamassa paria herkkudrikkiä. Kädessä on myös sikari holkissa, sytyttämään en ole vielä ehtinyt. Kuva on otettu ystäväni Karoliinan valmistujaisissa. Ostin holkin muutama kuukausi sitten ja olen erittäin tyytyväinen siihen. Hyvän näköinen ja sormet ja suu pysyvät puhtaampina sikarin kanssa touhutessa.
Piippukin minulla on, oikein kaunis. Mutta hyvää piipputupakkaa en ole löytänyt. Se saisi maistua ja tuoksua hyvälle sikarille. Olisiko sinulla vinkkiä? Samoin kuulisin mielelläni kokemusia corona-paksuisen sikarin holkin käytöstä. Kannattaako hankkia?
Piippukin minulla on, oikein kaunis. Mutta hyvää piipputupakkaa en ole löytänyt. Se saisi maistua ja tuoksua hyvälle sikarille. Olisiko sinulla vinkkiä? Samoin kuulisin mielelläni kokemusia corona-paksuisen sikarin holkin käytöstä. Kannattaako hankkia?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
