Retki kesään, jos vain maistuu

Tiinan kanssa kirjoitettiin tämä viime kesänä. Teksti oli Voltti-lehden netti-sivuilla.

Juhannus aitiopaikalla

Juhannus on täynnä taikaa. Hakaniemen tori on kaunis ukkoskuuron jälkeen. Torimyyjät ravistelevat sadevettä kojujensa katoilta. Juhannuskoivut kuivattelevat itseään juuri esiin tulleen auringon lämmössä. Ilma tuoksuu raikkaalta ja torin kivetykseltä nouseva vesihöyry saa maiseman näyttämään unenomaiselta taideteokselta.

Tätä näkymää sisääni hengittäen päätän poiketa torille ostoksille ja istahtaa hetkeksi kahvilaan. Tunnelma on liian houkutteleva ohitettavaksi. Pysähdyn tutkimaan juuri esiin kaivettuja uusia perunoita. Koskettelen niitä ja saatan jo tuntea suussani tillin ja uuden sipulin kirpeän maun. Tänään saisin myös maistaa kesän ja juhannuksen raikkauden.

Maksan ostokseni ja vaihdan muutaman kohteliaan sanan perunoita myyvän vanhemman miehen kanssa. Nyt on ihana istua kahvilaan nauttimaan kupillinen kahvia ja lepuuttaa vähän jalkojaan. Seuraan kuin puoliunessa torin elämää. Havahdun seuraamaan katseellani punatukkaista kaunista naista, joka myös on antautunut torin tunnelmalliselle houkutukselle. Varvastossuissaan nainen suunnistaa kalakojulle. Ahaa! Kala-illallinen ennen juhannusrientoihin lähtöä.

Kiinnostuneena tutkailen myös kalakauppiasta. Noin neljäkymmentäviisivuotias tummasilmäinen nainen. Ehkä hieman poikamainen olemukseltaan. Punatukkaisen arvioisin saman ikäiseksi, hän on naisellisempi ja voimakasta eroottisuutta huokuva. Punatukkainen on pukeutunut kesäiseen mekkoon ja mekon kaula-aukosta pilkistävät lilat rintaliivit. Tummasilmäisellä kalakauppiaalla on yllään muovinen esiliina ja jalassaan siniset kumisaappaat. Terästän kuuloani ja yritän seurata heidän keskusteluaan. Äänet kuitenkin hukkuvat torin hälinään joten joudun tyytymään huulilta luku-taitooni, katseiden ja eleiden tulkintaan. Huomaan heidän katseidensa tapaavan toisensa. Niissä on jotain kysyvää ja kaipaavaa. Tunnen oman hengitykseni aavistuksen kiihtyvän kun huomaan heidän käsiensä koskettavan toisiaan. Odotan tilanteen muuttuvan kiihkeäksi, kahden ihmisen intohimoiseksi kohtaamiseksi. Tunnen eläväni tuota hetkeä heidän kanssaan, herkeämatön katseeni hyväilee uhkeita naisia.

Kahvikuppini on tyhjentynyt aivan huomaamatta. Epäröin lähteä noutamaan uutta kupillista, koska joutuisin irrottamaan katseeni noista naisista. En haluaisi menettää hetkeäkään tuosta vatsanpohjaa kutkuttavasta tilanteesta. Olen aitiopaikalla. Toista kupillista maksaessani näen sivusilmällä naisten siirtyvän kojun sivulla olevan tumman vihreän farmariauton luo. Tunnen jo pienen värähdyksen sisälläni. Päätän vaihtaa pöytään, josta koko näkymä tarjoutuu paremmin silmieni eteen.

Tummasilmäinen on riisunut esiliinansa ja kumisaappaat ovat vaihtuneet paljaisiin varpaisiin. Naisten välinen ilmatila on täynnä melkeinpä käsin kosketeltavaa eroottista latausta. Tummasilmäinen avaa auton takaoven ottaen samalla ostoskorin punatukkaisen kädestä. Katsoen punatukkaista kaipaavasti syvälle silmiin hän vetää tämän lähelle itseään. Viimein, ensimmäinen kiihkeä suudelma ja ostoskori putoaa tummatukkaisen kädestä. Vapautunut käsi hivuttautuu punatukkaisen mekon helmoihin ja näen sen hitaasti hyväilevän kiinteitä pakaroita. He vetäytyvät auton uumeniin. Ehdin huomaamaan, että auton takapenkit on kaadettu, varmaankin tavaroiden tieltä. Auton lasit ovat tummennetut, mutta minun ei ole vaikea arvata kuinka tilanne jatkuu: riisuutuminen, hidas tutkiva suudelma, ihon kosketus, vaeltavat kädet ja kosteat onkalot, tuleminen, ihana rentoutuminen. Tunnen halun myös itsessäni syttyvän melkeinpä sietämättömäksi.

Myös vanhempi mies, jolta olen ostanut perunani, havainnoitsee tilannetta. Vilkaisen hämilläni häneen ja tunnen hieman punastuvani. Mies kuitenkin vain hymyilee leveästi ja heilauttaa minulle kättään. Ehkäpä hän on elämänsä aikana nähnyt kummempaakin kuin kahden naisen välisen halun syttymisen.

Ympäröivästä hälinästä huolimatta mieleni on hiljainen. Tovin kuluttua auton ovi avautuu ja punatukkainen astuu ulos autosta. Kasvot tyytyväisyyden punaa loistaen hän sytyttää sikarin ja lähtee kävelemään kohti kaupunkia. Varastossuista lähtevä ääni on kuin taputusta, suosionosoitus, joka siivittää onnellisen naisen matkaa. Menee vielä muutama hetki ja myös tummasilmäinen astuu takaisin auringonpaisteeseen. Hän juoksahtaa kojulleen ja pukee rauhallisesti muovisen esiliinansa ylleen. Paljaat varpaan piiloutuvat jälleen punaisiin kumisaappaisiin. Tori on kuivunut sateen jäljiltä, mutta punatukkainen ja tummasilmäinen varmasti tuntevat vielä kosteuden kehoissaan.

Torin hälinä palautuu jälleen tietoisuuteeni. Huumaantuneena jätän kahvilan aitiopaikan ja lähden suunnistamaan kohti bussipysäkkiä. Huomaan puristaneeni pahvisen kahvikupin kasaan ja kuumaa kahvia valuneen housuilleni. Naurahdan itselleni: tunnelma taisi olla kuumempi kuin kahvi, koska en tuntenut kahvin valumista. Ostan vielä koivunoksia. Ne tuoksuvat raikkaalta: juhannukselta ja naisen iholta. Vetäisen viimeiset sauhut sikaristani kun bussi kaartaa pysäkille.