Kaksi kirjaa

Olen juuri lukenut kaksi kirjaa.

Ensin luin tämän: Njörður P. Njarðvík: Kohtaloonsa tuomitut. Suom. Juha Peura - Otava, 1985. Alkuteos: Dauðamenn.
Ei vienyt mennessään, kun lopetin, tuntui kuin olisi lukenut uutisen hesarista: Kaksi miestä tuomittu kuolemaan noituudesta epäiltynä. Mutta maisema tulee tutuksi. Hienosti päästään miesten pään ja ihon sisälle.

Auttamatta tuli mieleen pohdinnat siitä, kuinka henkilöt, joilla on valtaa voivat sitä myös käyttää väärin. Rankkaa. Samoin siitä, että joskus jotkut ihmiset tyhmyyttään, ajattelemattomuuttaan toimivat niin, että heistä aletaan uskoa kaikkea pahaa.

Toinen kirja olikin sitten odotetumpi ja antoisampi: Alison Bechdel: Hautuukoti. Tragikoominen perheeni. Suomennos Taina Aarne. Like.
Lepakkoelämää ja Lepakkoelämää 2 on luettu. Tämä oli yllättäen omaelämänkerta lapsuudesta ja nuoruudesta. Sitä koomista osuutta en tunnistanut. Kirja on minusta ennen kaikkea traaginen. Edes lopussa ei tule vapautusta. Olisin toivonut Alisonin olevan jossain vaiheessa oikeasti pidemmän aikaa onnellinen, tasapainossa itsensä ja ympäristön kanssa. Alisonin jatkuva pohdinta on kuitenkin kiehtovaa ja tunnistettavaa.
Lukukokemus oli riemastuttava. Kirja sarjakuvana. Kovakantinen. Ehkä se pitää lukea aika pian uudelleen. Katsoa kuvat hieman tarkemmin.