Vallankäytöstä rakkauden teoissa

Rakastaminen ja rakkauden teot perustuvat siihen, että ne vapaaehtoisesti annetaan, ei vallankäytön eri muotoihin. Jos käytetään valtaa, kyseessä ei ole rakastaminen vaan pyrkimys hoitaa itseä toista hyväksi käyttäen.

Kun tekee rakkauden tekoja vapaaehtoisesti, ei synny velkaantumista. Antaja ei koe häpeää tai syyttämisen halua, koska hän on toiminut rakkaudesta, vain siitä omastaan. Rakkauden kohde ei myöskään ole mitään velkaa. On vain se tunne, mitä rakastamisen kohteena olemisesta syntyy. Suhde on näin vapaa ja muuttuu voimaksi osapuolten sisimpään. Suhdetta ei voi myöhemminkään käyttää lyömäaseena toisen satuttamiseksi, koska se on ollut molempien itse valitsema tunne ja teko.

Ei pitäisi olla niin vaikea ymmärtää tätä.